Totta. Mun elämä on tosiaan ollu aika hullunmyllyä tän koko vuoden. On tapahtunut ihan järjettömän paljon asioita ja sanotaan vaikka niin että oon saanu paljon enemmän, ku oonkaan odottanut.
Sain siis tuossa kesän puolivälissä tietää että pääsen opiskelemaan Järvenpäähän puualalle. Olin tietty ihan järjettömän onnellinen siitä, että vihdoin pääsen toteuttamaan unelmiani mun elämäni miehen kanssa.
Kesällä siitä rupesin katsomaan kämppää itselleni. Kävin lävitse Hyvinkään, Jokelan, Järvenpään, Keravan ja Vantaan. Tuntui ettei oikein mistään sattunut löytymään mitään sopivaa kämppää ja aloin olla todella stressaantunut vähäisen ajan vuoksi ja kun kämppää ei tahtonut löytyä. Loppujen lopuksi etsin vielä viimeisen kerran Keravalta ja todella toivoin et saan sen kämpän mikä on solu.
Aamulla aikaisin soitin ja sain kuulla että tää kämppä olis vapaana ja lähin käymään Keravalla. BOOM sain sen ja matka voi alkaa.
Sieltä pitkän matkan takaa ollaan kävelty tänne asti, on kompasteltu polun aikana, on ollut ylä,-ja alamäkiä. Mutta pystyssä silti ollaan, oon mahdottoman onnellinen kaikesta mitä täältä oon saanut. Laajasti kavereita ja oon tutustunut ihaniin ihmisiin Epan kautta. Sain vihdoin elämän, jota oon aina kaivannut, mulla ei vois oikeastaan mennä paremmin.
